Olette varmasti huomanneet, kuinka alkoholi vapauttaa kielenkantoja?
Niinpä, hyvin suomalaista eikö totta.. Selvinpäin ei uskalleta sanoa edes että "Olen pahoillani" tai että "Otan osaa". Mutta hieman promilleja vereen ja kyllä halaillaan, ja todetaan kuinka elämä on epäreilua ja ja ja. Suurin osa menikin yli hilseen, kun minä en ollut humalassa, ainoastaan tämä tuttavani, joten kaikea en pystynyt ymmärtämään.
Miksi ihmeessä ihminen on niin estynyt, ettei pysty vilpittömästi pahoittelemaan toisen kohtalosta selvinpäin jos pahoillaan asiasta on? Ymmärrän kyllä että humalassa on helpompi tunnustaa rakkautensa ja toivottaa pomo huitsin kukkeliin, mutta suruvalittelut?
En nyt niin olisi sitä kaivannut juuri silloin, kun nimenomaisesti lähdin pitämään hauskaa ystäväni kanssa (äitiysvapaa ilta muutenkin kun isäntä huolehti esikoisesta ja lähtivät kyläilemään että sain valmistautuakin rauhassa).. Minä puhun mielelläni Pojasta ja surusta, mutta selvinpäin, oikealla hetkellä, rauhassa.
5 kommenttia:
No juu KYLLÄ on huomattu tuo alkoholin mukana tuoma 'pura tunteesi nyt'-lääke
Miehen yx täti (joo niit on kai 7) on just semmonen, että kännissä (tai hiprakassa) itketään ja surraan kaikkien puolesta VÄHÄN liikaakin.
varmaan kuukausi tytön kuoltua oltiin kyläs miehen enon luona ja mua niin raivostutti, kun tämä täti KOKOAJAN roikku minussa ja itki "kuinka kamalaa on ja kuinka mulla nyt on vaikeeta ja saa puhua jos tuntuu siltä ja kyllä me kuunnellaan ja kyllä ymmärtää jos haluaa olla yksin.." Lopulta hän itki jo isäänsäkin...
Mutta kun on selvinpäin, eipä oo kyselly jaksamisista tai muustakaan. Kun Ea syntyi, soitti onnittelut ja oli kaljoissa. Onnitteli ensimmäisestä tytöstä, korjasin, että TOINEN... Olin ihan tahallani vähän ilkeä.
Oi nyt lopetan, tuli vähän pitkä.
Jaksamisia sinne
Meillä ei onneksi (vielä) ole tapahtunut mitään tuollaista. Olisipa ihan kamala jos lähtee ulos tuulettumaan niin joku on kaulasssa roikkumassa ja "käskee" olla surullinen.
Kirjoita Taru ihan rauhassa pitkiä postauksia, ajatuksiasi on mukava lukea.
Laura: Tuo osui nappiin tuo kuvaus, "käskee olla surullinen". Sitähän se on.
Mutta meidän surumme, suren silloin kun surettaa, en silloin kun humalaiset päättävät surkutella kohtaloamme.
Nyt oon siellä blogilistalla, vuorokauden aikana (kuluttua) pitäisi löytyä... Siis JOS oon tehny kaiken oikein...
Ja tuo Lauran lause "käskee olla surullinen" on just passeli!
Humalassahan tehdään ja sanotaan kaikkea mahdollista, ei tarvitse kuin lehtiä lukea. Syitäkin löytää varmaan yhtä monta kuin humalaista. Nykyään minua ihmetyttää enemmän se miksi ihmiset juovat niin usein ja paljon alkoholia. Se ikäänkuin kuuluu jokapäiväiseen elämään. Eikä televisiosarjaa ilman että joku heiluu viinilasi kädessä :-)ja tuntuu että ratistakin kärähtää vähän yksi sun toinen jonka naama näkyy julkisuudessa.
Lähetä kommentti