Mitä tehdä kun ahdistaa, kun ei pysty tarkalleen sanomaan mikä se on joka ahdistaa. No jos oikein alkuun katsotaan, niin minua ahdistumiseni johtuu siitä, että lapseni on kuollut. Jos siis yksinkertaistetaan asioita.. Tuota en kuitenkaan pysty muuttamaan, tuo on se fakta jonka kanssa minun pitää vain oppia elämään.
Mutta tarkennetaanpas vähän. Mikä ahdistaa? Ja miten sitä voisi helpottaa?
- työt, no vähän aina, vähän yleisesti
> pitäisi löytää sellainen työ jossa viihtyy ja jossa voisi edetä ja jossa oikeasti tekisi jotain tärkeää
- rakentamaton, suunnittelematon omakotitalo
> ryhdytään aktiivisesti suunnittelemaan että voidaan ryhtyä rakentamaan
- raskaana olevat tuttavat ja sukulaiset, juuri lapsen saaneet tuttavat ja sukulaiset, ne tuttavien ja sukulaisten pienet vauvat
> ööh, välttely? Ei toimi pidemmän päälle, ei pysty jatkuvasti kaikkia väistelemään. Siedätyshoito? Ahdistaa enemmän, ei toimi..
- huonoksi menneet kukat haudalla
> tämä jo korjattiin kun eilen vietiin Pojalle krysanteemi, ihan vielä ei tunnu olevan havujen aika. Ja joku oli vienyt haudalta esikoisen viemän Haisulin..
4 kommenttia:
Hei! Mietin aivan samaa. Kuolleen tyttöni syntymästä on ensi viikolla 3kk ja minua ahdistaa. Ahdistaa päivällä ja ahdistaa yöllä enkä saa nukuttua. Itkettää eikä kuitenkaan aina jaksaisi itkeä. Nyt lähden haudalle katsomaan vieläkö krysanteemi kukkii. Elämä on niin epäreilua!
Tervehdys ystävä.
Toivottavasti olet löytänyt Tuntemattoman enkelin Yahoo-ryhmään? Linkki löytyy tuosta etusivulta vasemmasta reunasta..
Antaahan ahdistuksesi edes välillä periksi? Mukanahan suru kulkee koko elämän, jossain muodossa. Ahdistus varmaan myös. Jos unettomuutesi on jatkuvaa, sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.
*halaus* ja paljon jaksamista. Kolme kuukautta on niin kovin lyhyt aika.
Hei! Olipas eilen huono päivä, kommenttini näyttää itsestänikin melko synkältä. Onneksi välillä on parempikin olla. Olen kyllä kirjautunut tuonne tuntematon enkelipalstalle.
Krysanteemit olivat vielä oikein nättejä - nyt odottelemme että hautakivi tulisi. Sitten voisi miettiä jo kanervia tai havuja.
Silti olen sitä mieltä että tämä ei ole reilua. Niin kuin kirjoitit - elämän piti mennä niin toisin ja sen sijaan että miettii miltä oman lapsen hauta näyttää pitäisi miettiä joko hänelle voisi antaa kiinteää ruokaa tms. :(
Elämä ei ole reilua ei.
Hyvä että olet kuitenkin Tuntemattomalle löytänyt, sinne on hyvä purkaa, siellä on ihmisiä jotka ymmärtävät.
Itsekin havuja mietin, ensi kuussa voitais viedä. Meillä tuolla odottaa muutama kukkasipulikin > keväällä nousee sitten Pojan iloksi (tai jänisten) tulppaaneja ja muita.
Lähetä kommentti