Nämä olivat alunperin isoäitini, näistä on juotu mehulasillinen jos toinenkin. Aivan kertakaikkisen suloiset!
Ja ne ovat nyt minun!
Jei!
Vanhat opiskeluaikaiset lehmälasini lahjoitin eteenpäin, koska niitä en hyvistä yrityksistä huolimatta saanut rikottua. Rumat astiat kestävät aina pisimpään.
3 kommenttia:
Eeeeih, aivan kertakaikkisen ihanat <3 Ja totuus on tosiaankin se, että ei niin kivoja asitoita ei riko ees tahallaan ;)
Mullakin oli opiskeluaikana lehmälasit joita ei saanut rikottua.. lahjoitin eteen päin kun en jaksanut enää ite niitä katella. Liekö samat lasit.. ;)
Miiruska: Juu, ei sitten millään rikki. Ehdotin joskus isännällekin, että riidellessä voi sitten vapaasti heitellä laseja säpäleiksi. Eipä kuitenkaan ole tullut niin raikuvasti riideltyäkään.
Romulus: Voi hyvinkin olla samat, joskus 90-luvulla ite ostetut, ja halvat oli..
Lähetä kommentti