Vai että sillä lailla

Meilläpäs onkin Enterorokkooo..

Tämä nyt on onneksi ihan pieni vastoinkäyminen, vaikka surku tuleekin sairasta lasta. Mutta tämä on lievä.. Jos tämä tosiaan on tämän vuoden viimeinen vastoinkäyminen niin eiköhän tämä vuosi onnistuta rämpimään loppuun.

Viimeiset sukkasadon sukatkin ovat lähestulkoon valmiit, vielä joustinreuna ja päättely. Kyllä tämä tästä..

Hei katsokaa!
Tänne risukasaan paistaa aurinko!



Kuva tuolta.

Mietin muuten tässä päivänä eräänä, että josko isoäidit saisivat joululahjaksi esikoisen kerhokuvasta jääkaappimagneetin? Miltäs kuullostaa?
Mutta hyst! Tästä ei sovi pulista eteenpäin..

Oliko vielä jotain

Mulla täytyy olla puikkoallergia. Sukat jäi kesken heti kun satokausi päättyi, eikä oo ees paljoa vailla. Pieni tauko sallittakoon? Eiköstä? Joo joo jookos?

Jokatapauksessa kohta pitäisi ryhtyä aktiiviseksi ja ryhtyä tekemään joululahjoja. On onneksi jotain jo valmiinakin, mutta ainakin yhdet lapaset voisin kutoa (on nyt lapaskuukin, mutta siihen en osallistu, paitsi sitten ehkä hengessä mukana), pipoja perheelle ja jotain pientä kivaa. Tarvitsisi vain ideoita, jostain pienestä, nopeasta ja käytännöllisestä. Saako aikuinen antaa lahjaksi patalappuja?

Täten myös lupaan ja vannon, että ensi viikolla innostun myös kirjoittamaan enemmän kuulumisia.. Ehkä.. (todella lupaava lupaus)

Vielä on hautajaiset lauantaina, ja sitten pitäisi olla tavallista arkea, ellei iske sitten seuraava pommi? Miten olisi YT-neuvottelut ja kenkää? Tai jos vaikka myrsky kaataisi puun auton päälle? Tai sitten sitä sairastuisi itse. Onhan niitä huonoja uutisia jotka eivät ole vielä kantautuneet meidän perheeseen..

Isänpäiväkin ensi sunnuntaina.
Miten minä pystyn miestäni tukemaan? Muistan kuinka rankka äitienpäivä oli viimeksi, ilman Poikaa.. Toki isäntä sanoo että ei häntä niin hetkauta isänpäivä, mutta kyllä varmasti sattuu.. Toisen pitäisi aina olla se joka jaksaa, etteivät molemmat romahda yhtä aikaa. Ja nyt pitäisi mun olla se vahvempi, ja olo on niin kovin voimaton.

Huvitus yritys

Kudin ei edisty yhtään, kuten ei myöskään korjaannu takalistosta haljennut hame. Ei huvita eikä jaksa, lauantaina pitäisi jaksaa hautajaisiin..
Äiti-Puffa kuitenkin haastoi tämän lapamadon seuraavaan.

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Vessassa käydessä on oltava lukemista mukana, vaikka siellä ei kauaa istuisikaan, niin jotain on luettava. Vaikka sitten hammastahnapurkin taustaa.

2. Olen äärimmäisen laiska vaihtamaan verhoja. Tykkäisin kovasti uusista verhoista, jouluverhot erikseen, kesällä omat. Mutta nuo nyt ikkunassa olevat ovat varmaan olleet kohta kolme vuotta.. Opiskeluaikojen jälkeen kun muutin opiskelija-asuntolasta pois ja pesin verhot, ne hapertuivat käyttökelvottomaksi > jatkuva ikkunassaolo ja aurinko tuhosivat ne.. Voi nolous sentään.

3. Kun en keksi vastauksia kiertokirjeisiin, ahdistun. Kyseessä kun on vain hauska ajanviete ja minä otan kaikki tälläiset niiiiin tosissani. Kaikki viisi omituisuutta on ilman muuta oltava oikeita omituisuuksia eikä keksittyjä. Liian pedantti huvituksissa.

4. Puhun itsekseni autoa ajaessa, joskus vieläpä englanniksi tai ruotsiksi. Moitin toisten ajotaitoja ja -tapoja ja toivon samalla etten itse olisi samanlainen.

5. En minä keksi enää..
V*t*ttaa..


En jatka.
Kuten ennenkin..

Muistaako kukaan?

Hiljaiseloa on vietetty - blogillisesti.

Muuten olen sitten juossutkin pää kolmantena jalkana. Väliaikaisesti yksinhuoltajana (a.k.a. reissuleskenä) on kädet täynnä töitä. Ja kun töissäkin on riittänyt pikkasen vipinää, niin ei tässä juuri mitään ole ehtinyt ylös kirjaamaan.

Eräällä reissulla törmäsin tälläiseen luonnon ihmeeseen:


Ihan tien vieressä valtavasti joutsenia. Oli pakko pysähtyä ja ottaa kuva (kuvassa vasemmalla auton sivupeili), olivat niin lähellä, että kamerakännykkäkin juuri ja juuri sai napattua tunnistettavan kuvan (juu juu, uusi kamera on mietteissä, toiveissa ja hankintalistalla).

Viikko on ollut raskas myös henkisesti.
Niin syvä ikävä Poikaa.

Mutta minä selvisin tästä viikosta!! Nyt on jo perjantai! Yritys vielä kova saada viimeiset sukat Sukkasatoon purkitettua, lapa ja kantapää jo valmiit molemmista sukista (pyöröillä jälleen mennään), vartta yritän saada valmiiksi.

Nyt muuten sitten päättyi käytännössäkin ostolakko, löytyi mustaa seiskaveikkaa 2,90 ja muutama kerä piti ostaa - itselle saapassukat jahka ehdin, jaksan, viitsin ja muistan. Hyvin on rahaa säästynyt, ostokierre loppui ja melkein 2 kk ilman lankaostoksia.

Siinä.
Eipä tänne muuta.
Palaan asiaan sitten kun on oikeasti asiaa.

Aasi täällä terve

Voi ahdistuksen ahdistus ja typeryyksien typeryys!

Milloin, voi milloin työnantajakin hoksaisi, että aasikin tekee paremmin töitä jos siitä saa porkkanoita, ei keppiä.

Miten paljon sitä pitäisi tehdä (ja kuinka hyvin?) että oikeasti kehuttaisiin että hienosti tehty! Hyvä homma! Teet hyvää työtä!?

Miettivätkö johtajat suuressa viisaudessaan keskenään, että nämä ovat tehneet näin hyvää tulosta, mistäköhän heitä moittisimme?

Menee työhalut.

Joskus olen kuullut tarinan jalkapalloa pelaavista lapsista, toinen teki yhden maalin ja toinen neljä.
Tämä joka teki neljä tuli iloisena pelin jälkeen isänsä luo, joka kommentoi: "Hyvin teit maaleja, mutta olisit vähän voinut puolustaa paremmin. Niin ja jalkatyöskentelysi oli hieman hidasta"
Yhden maalin tehnyt meni myös iloisena oman isänsä luo, tämä isä kommentoi näin: "Mahtava maali! Erittäin hienosti pelattu! Hyvä sinä!!"
Mitäs luulette, kumpi lapsista oli tyytyväinen peliin ja omaan suoritukseensa, sekä nautti myös seuraavalla kerralla jalkapallon pelaamisesta?

Ketuttaa, potuttaa, ahistaa ja kaikkea muutakin taa..

Kuva-arvoitus

Mikä tämä on?


Vastaus:
Se on joko Tuulomaantorttu, Mokkaruutuja, Mona-Liisa tai vain Suklaaruudut. Niin monta nimeä kuin on leipojaakin. Toisten mielestä Tuulomaantorttu on vaalea ja Mokkaruudut tummia, mutta taas ohjeita löytyy jos jonkinmoisia. Meillä tehtiin aina Mona-Liisoja, Masaliisoiksi jotkut kutsuvat.

Noh, muokkasin reseptiä omasta halusta ja osittain puuttellisista varastoista, eli tuo syntyi näin:

Tuulomaantorttu
(uunipellillinen)

Pohja:
2 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
(150 g suklaata, kaapista löytyi niin lisäsin mukaan)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta (ja jos ei oo, niin käytä 2 tl ruokasoodaa niinkuin minä tänään hädissäni)
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl maitoa

Kuorrutus:
250 g tomusokeria
25 g voita sulatettuna
4 rkl kylmää kahvia (tuo kylmyys ei ole välttämätöntä, varsinkin jos huomaa kuorrutusta tehdessä että tänään ei tietenkään ole kukaan jättänyt pannuun yhtään mitään ja on pakko pikapikaa keittää kupillinen kahvia että saa neljä ruokalusikallista)
1 rkl kaakaojauhetta
Pinnalle:
1 dl kookoshiutaleita - tai niin paljon kun tuntuu hyvältä

- Vaahdota munat ja sokeri
- Lisää sulatetttu, jäähdytetty rasva (ja suklaa)
- Lisää yhdistetyt kuivat ainekset sekä maito
- Sekoita tasaiseksi
- Levitä taikina uunipannuun leivinpaperin päälle
- uunin keskitasossa 200 astetta noin 20 minuuttia
- Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään
- Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle
- Ripottele kookoshiutaleet pinnalle
(siisti reunat, tulee edustuskelpoisempi ja reunat voi syödä itse)

Voittajien on helppo hymyillä

Pitää pikasesti kommentoida, että Turussakin nähtiin valo! Ja se valo on vihreä kaikin puolin.
Helsingin Sanomissa lukee näin.
TurunSanomat kirjoittavat näin.
Iltalehdessä näin.

Kansalaisaktiivisuus roks!