Tyhjä sisin, ohuet kuoret

Tämän vuotinen helmikuu on ollut hermostunut ja matalapaineinen.
Kaikilla meillä.

Piinaviikko alkaa 11.2, tuon päivän vietimme esikoisen kanssa neljä vuotta sitten 112-päivätapahtumassa ystävän kanssa.
Lähetin kuvan tekstiviestillä esikoisesta työmatkalla olevalle miehelleni.

13.2 leivoimme suklaakakun.

Seuraava muistiin piirtynyt päivä on tämä, 14.2, jolloin oli viimeiseksi jäänyt neuvolakäynti.
Viimeiset sydänäänet.
Viimeinen kerta kun olen ollut neuvolassa kevyin sydämin.
Viimeisen kerran kun en pelännyt sitä että lapseni kuolee.
Viimeinen onnellinen ystävänpäivä.

Huominen on synnytyksen käynnistymisen päivä, täynnä innokasta odotusta.
Muistan kun hain esikoisen hoidosta.
Muistan kun istuin supistuksien kanssa keinutuolissa.
Muistan kun lähdimme sairaalaan.
Muistan.

Ja sitten tulee tuomiopäivä.
Päivä jolloin meidän elämämme siten kun sen olimme tottuneet elämään päättyi.
Päivä jona poikamme syntyi kuolleena.