Mutta sattuuhan näitä joskus.
Muutaman kirjan kun kirjakerhosta tilasin, niin huomasin että tarjosivat kourallisen nappeja vanhan nappikaupan varastoista, aitoja käyttämättömiä vanhoja ilmeisesti siis niinkuin.
Kerran sitä vaan eletään.
Eikä sisäinen Sulo Vilénini pistänyt vastaan.
Mielenkiintoisia kaksivärisiä:
Hauskoja kantanappeja:
Ja ennen kaikkea, värejä!
2 kommenttia:
Kylläpäs se Sulo Vileni opasti sinut kauniiden nappien omistajaksi! ;) Noitahan pyörittelee ja ihailee kaikkina joutohetkinään, vaikka sinulla ei taida niitä kovin paljon olla. Joka tapaksessa hyvä kauppa! ;D
Vanhoja nappeja laskeskelee ihan ilokseen, sitä harrastin jo mammani nappivarastoilla :)
Lähetä kommentti