Niinkin pieni asia, että muutaman bitin katoaminen taivaan tuuliin saa aikaiseksi matalapaineen, varsinkin jos ne kyseiset bitit pitivät sisällään valokuvat joulukuusta 2008 elokuuhun 2009.
*puuf*
Jonnekin katosivat.
Ei ole varmuuskopiolla eikä siellä missä pitäisi.
Eikä pienintäkään hajua kuinka kadonnut - saati että kuinka saisi takaisin.
Sinne meni melkein koko tämän raskausajan mahakuvat, esikoisen 3 vuotissyntymäpäiväkuvat, serkun häistä kuvat, rakennukselta kuvat (poislukien ne jotka olen blogiin ladannut) ja kaikkein tärkeimmät = kuvat mökiltä, esikoisen ensimmäisestä kalansaaliista, lämpimistä kesäpäivistä. Ei mitään äärimmäisen tärkeää, mutta kuitenkin. Nyt tärkeää.
Surku ja huokaus.
Ottaa yllättävän koville.
Tuli sellainen vetämätön, surullinen olo. Tämä sama fiilis oli pitkään Pojan kuoltua, ei huvita, en halua, en jaksa. Vaikka menetys on toki huomattavasti pienempi kuin tuolloin, oman lapsen menettämiseen nähden tämä on hyttysen ininää moottoritiellä. Saan kai silti surra myös pieniä menetyksiä?
Laitoin muuten heti kuvat kaikista lapsista tallelle muistitikulle (kun ei ollut tyhjää cd/dvd-levyä saatavilla) ja tilasin puuttuvia paperiversioiksi (näitä hukkuneita ei tietenkään ollut kukaan tulostanut minnekään).
Oi ihana digiaika.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Kadonnut elämä
Tunnisteet:
Ajatuksia,
Henkilökohtaisuuksia,
Suru,
Typeryydet,
Valitusta ja marmatusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voi ei, saa surra! =(
Voin niin kuvitella tunnetta.. Ite huomasin nimittäin esikoisen ollessa jonkun ikäinen että kamera (siihen aikaan filmisellanen) ei ollut toiminutkaan kunnolla ja menetetty oli kaikki ensikuvat kahta lukuunottamatta, kuvat sairaalasta ja ensihetkistä kotona. Voin sanoa että olin niin vihainen ja surullinen ettei mitään rajaa.
Nyt tietokoneen temppuillessa on sitten alettu tasaisin väliajoin varmuuskopioimaan kuvia vähän joka puolelle.
Oisko teillä kenelläkään sukulaisella tai ystävällä kuvia esim. synttäreiltä, jos sais edes jotain muistoja koottua takaisin..
Voihan rähmä :(
Toki saat surra kuvien katoamista. Niin olen minäkin tehnyt kun bittiavaruus imaisee kuvia. Kyllä se harmittaa vietävästi. Mä oon nyt säännöllisen epäsäännöllisesti alkanu polttelee kuvia cdlle.
Voi että! Varmasti on karsea olo, olisi minullakin! Jokunen aika sitten teetin kasan kuvia, mutta on vuosien kuvat teettämättä ja olisi paras teettää.. Sillä perinteiset valokuvat on kuitenkin paras tapa säilyttää kuvat. Digiaika on kyllä ainakin meillä tuonut sen ongelman, että kuvia on mielettömästi ja toinen toistaan ihanampia (omasta mielestä).. Mitä teettää, mitä ei? Toivottavasti saatte muistoja kasaan jotain kautta, oletko esim. s-postilla laittanut kuvia ystäville tai sukulaisille? Voimia!
Voi ei:(. Me ollaan puhuttu vaikka kuinka pitkään ulkoisen kovalevyn ostosta tai ainakin kuvien ja muiden tärkeiden juttujen polttamisesta cd:lle, ehkäpä nyt vihdoin saisi aikaiseksi.
aura: Eipä tuon ulkoisen kovalevyn varmuuskopiointi meitäkään auttanut kun ovat kadonneet sieltäkin..
Joitain kuvia pystyy sukulaisilta ja ystäviltä saamaan - jos ovat olleet samoissa juhlissa jne. Ne on ne yksityisemmät perhekuvat jotka harmittavat niin maan h*lv*tisti...
Kokeilepa etsiä jostain käsiisi joku koneiden päälle ymmärtävä henkilö - kuvat saattavat olla vielä pelastettavissa. Netistä pitäisi löytyä kaikenlaisia palautusohjelmia esim. hakusanoilla "how to undelete files" tms.
Mä en valitettavasti osaa auttaa enempää, toivottavasti tuttavapiiristäsi löytyy joku osaavampi nettinörtti.
Ja jäi vielä sanomatta, että Miehen mukaan tiedostoja saa kaivettua koneen uumenista sellaisissakin tapauksissa, että on itse räpeltänyt ja poistanut ne, tai jopa formatoinut kovalevyn tms.
Peukkuja.
Voi ei! Harmittaisi itseäkin ihan valtavasti! :(
Toivottavasti joku tietokoneista jotain ymmärtävä pystyisi vielä auttamaan sinua, että ne jostain "piilosta" löytyisivät!
Mä käytän kameraa lähes päivittäin, ja tyhjentelen sitä koneelle myös aika usein. Ja välillä jopa muistan polttaa kuvat cd:lle, viimeksi poltin juuri oikeaan aikaan: just ennenkuin kovalevy sanoi poks! Ja lapsesta olen todella paljon kuvia kehittänytkin, vajaassa kahdessa vuodessa varmaan lähemmäs 2000 kuvaa on kansioissa. No, onhan niitä ihana katsella myöhemmin, mutta nyt olen tosissani ajatellut, etten ihan jokaisesta hetkestä kuvaa kehittäisi. :)
Lähetä kommentti