lauantai 14. helmikuuta 2009

Tekstejä ystävänpäiväksi

Kävin läpi viime keväänä kirjoitettuja tekstejäni. Vertaistukilistan, Käpyn ja kirjeiden joita kirjoitin ystävilleni lisäksi oli tarve kirjoittaa asioita ylös, päiväkirjamaisesti. En yleensä päiväkirjaa pidä.. Nyt lienee hyvä hetki tarjota teille näkymä viime kevääseen.

04.03.2008. Eilen iski ahdistus, Isäntä ei ollut kotona koko iltana ja minä yritin pitää itseni koossa. Sujui ihan hyvin siihen asti kunnes hän tuli kotiin, sitten annoin itseni hajota palasiksi. Tyhjä sisin, ohuet kuoret. Onneksi Isäntä vietti sitten illan Esikoisen kanssa, sain rauhassa olla hiljaa ja onneton, ei tarvinnut näyttää reippaalta. On hyvä, että pystyn nukkumaan yöt, uni parantaa tälläiset ahdistuksen hetket ja aamulla vaikutan taas ihan normaalilta.

07.03.2008. Käyttäydyn suurimman osan ajasta normaalisti, tunnen itseni normaaliksi ja käyttäydyn suurinpiirtein normaalien ihmisten tavalla. Kunnes tapaan ystävän tai sukulaisen (jonkun muun kuin Isännän tai Esikoisen). Menen lukkoon. Tuijotan seiniä tai lattiaa, en katso kohti, olen hiljaa. Kurkkuuni nousee pala ja ahdistun. Sama asia jos joudun puhumaan jonkun tuttavan kanssa puhelimessa, ei onnistu vieläkään. Päätinkin juuri, että kirjoitan eräälle ystävälleni tuntojani, saan jakaa ajatukseni jonkun ystävän (vanhan ystävän) kanssa.

08.03.2008. Isäntä on rallissa. Päivä on sujunut ihan hyvin. Kunnes tuli iltapäivä ja minä hajoan palasiksi. Kävimme Esikoisen kanssa erästä taloa katsomassa, ja siellä on pienen pieni vauva. Paniikki hyökyi päälle täysillä ja tuli kiire pois. Hyvä kun muistin esitteitä ottaa mukaan, ettei olisi mennyt reissu kokonaan hukkaan. Onneksi oli tullut rallissa keskeytys ja olivat jo kotimatkalla (muuten olisi mennyt niin myöhälle että olisimme olleet jo nukkumassa).

Kuinka lukossa ja masentunut oikeasti olenkaan. Peitän sen itseltäni ainakin todella tehokkaasti. En tunne itseäni masentuneeksi, ja olo on suurimman osan ajasta normaali(hko). Mutta vain jos en ole muiden ihmisten seurassa kuin Isännän, Esikoisen ja muutaman muun, enkä liian kauan yksinäni. Pelottaa, että jos suru ja ahdistus tipahtaa joku päivä eteen ja astun syövereihin. Kun minun on kuitenkin jaksettava, Esikoisen vuoksi jos ei muuten.



Isännän ja Esikoisen nimi muutettu

2 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Kuullostaa jotenkin niin tutulta! Varsinkin seinille pälyily muista tavatessa. Oli vaihe kun en halunnut nähdä yhtään ihmistä mutta kuitenkin toivoin näkeväni kaikki tutut heti että siitä pääsisi!

Muutakin yhteistä löysin. Meilläkin isännän on ralli vienyt mukanaan. Tosin tällä hetkellä ei ole omaa autoa, mutta haaveissa taas.

Ei ole montaa päivää...

Irena kirjoitti...

Meillä isäntä ei itse aja, Esikoisen kummisetä ajaa. Isäntä vastaa pääosin huollosta rallien aikana ja rallien välissä, hankkii sponsoreita ja muutenkin tykkää ja harrastaa.

On yrittäny että mä alkaisin ajaa Lady-Cup:ia, hän vois olla kuulemma kartanlukija.