Ajatelmia kestovaippailusta sunnuntain ratoksi

Meillä on kestoiltu ihan esikoisella alusta lähtien täyspäiväisesti eli täyskestoillaan (poikkeuksena molemmilla elävillä lapsilla laitoksella vietettyjä ensipäiviä) vieläkin kun kuopus ei vielä päiväkuiva ole vaikka jo osaa toki potallakin käydä.

Suurin osa käytössä olevista vaipoista on jo esikoisen ajalta, toista (enkelipoikaamme) odottaessa hankin jotain pieniä S-koon vaippoja mutta tälle nuorimmalle käytännössä tehty vain villapöksyjä. Lisäksi vielä omien lasten lisäksi on osa vaipoista käynyt lasten vanhimmalla serkulla hetken lainassa.

Ja nyt päästään asiaan:

Olen päättänyt, että vaikka kuinka ihania trikookuosiset sisävaipat ovatkin - niitä ei enää hankita. Trikoo ei itsessään ime runsaasti nestettä joten sisällä on jotain imukykyisempää, JA tuo imukykyisempi pääsääntöisesti muuttuu pesujen myötä koppuraisemmaksi kuin päällä oleva trikoo ja seurauksena trikoo kuluu puhki imujen reunakohdista.

Olen todennut, että omatekoisissa vaipoissa kannattaa ilman muuta käyttää kalliimpaa (ja yleensä netistä hankittavaa) applix-tarranauhaa. Tavallinen (jota saa joka kangaskaupasta) lenkkipuoli muuttuu pesujen myötä kovaksi ja kupruilee, repii samalla kangasta rikki (varsinkin jos se on kierrätysflanellia joka niin kovin ihanan pehmoiseksi hiutunut oli)

Olen huomannut, että käytettävissä ompelulangoissa on eroja. Meillä on noin neljä vuotta vanhoja L-kokoisia vaippoja jotka ovat olleet suurinpiirtein yhtä kauan käytössä. Erään kotimaisen valmistajan (joka tekee ihania vaippoja muuten) etutarroista pärkyää ommel useammasta vaipasta - eikä kyseessä siis välttämättä samalla hetkellä ommeltuja, hankinta-aika varmaan puolen vuoden sisällä. Kun taas toisella kotimaisella valmistajalla (jolla ihania vaippoja myös) ei pärkyä yhdestäkään samoihin aikoihin ja saman verran (suurinpiirtein) käytetyistä..

Parhaiten aikaa ja kulutusta kestävää kangasta sisävaipoissa tuntuu olevan velour ja bambujoustofrotee. Niin ihanaa kuin tavallinen bambu onkin, kutistuu se kyllä aika reippaasti pesujen myötä. Tavallinen frotee menee kovin koppuraiseksi - meillä kun ei ole (vielä käytössä - nykyiseen asuntoon ei siis sovi) kuivausrumpua.

Sellaista, kokemuskommentteja pitkästä käytöstä mielellään otetaan vastaan.

Lajinsa viimeinen

Ainakin joksikin aikaa..



HerneSisiliskojen pahnanpohjimmainen pääsi eilen viimein omaan kotiinsa.
Kuulemma oli hännästä kuljeteltu ja päällä kävelty.

Ihan samalla kaavalla ja tuplapussitettu herneiden karkaamisen varalta kuten edellinenkin, tässä tosin sekä vatsan että selän kangas samaa violettivalkokuvioista.

Valokuvaelitisti

Äh.

Yks juttu ois valmis.

Aattelin eilen että otan huomenna kuvan (eli siis tänään) ulkona aamupäivällä auringonpaisteessa.

Arvatkaas paistaako nyt aurinko?

Ei.

Arvatkaas haluanko talvisten surkeiden sisäkuvien jälkeen ottaa nyt surkeita sisäkuvia?

En.

Ja arvatkaas haluanko esitellä tuotosta kuvatta?

En.

Onko kivaa?

Ei.

Virusvaroitus

Täällä on havaittu uhkaavaa startiitista ilmassa. Viime kesäinen kesäyönhullutus oli oikein mainiota lääkettä taannoin, ei juurikaan huvittanut aloittaa yhtään mitään. Ja nyt on kolme työtä aloitettu tässä viikon sisään (1 ompelus, 2 langoista) yhdenkään valmistumatta välillä.

Keskenkin vielä olisi sukkasadon aikaiset polvisukat, viime vuonna aloitetut villashortsit (joista ei shortseja tulekaan) ja yksi pujoliivi josta ehkä tulee villapaita jossain vaiheessa. Oma neuletakkikin on vielä vasta suunnitelmissa mallitilkku tehtynä.

Varmasti jotain muutakin jota nyt en vain muista.

Ja mitä haluaisin tehdä? Penkoa lankapinoa ja aloittaa jotain uutta.

Välipala

Yks hyshysompelus odottaa esittelyä, mutta kun kyläily siirtyi niin saatte odottaa vielä hetken.

Sitä ennen vähän jotain mistä on tulossa vähän jotain jonkin ajan kuluttua:



Kuopuskin harjoittelee jo kameran käyttöä, sisaruskuva:



Palataan asiaan.

Trois couleurs

Hieman pipotti näin kevätpakkasilla.



Tenavien pipot aavistuksen liian isot, koska talvea ei (oletettavasti) ole jäljellä enää montaa kuukautta, niin mahtunee ensi vuonnakin vielä päälle.



Äitillä kans oma.



Kaikki kolme oli hankala saada samaan kuvaan.



Malli tuttu ja turvallinen Thorpe, lanka Novitan Mambo, puikot 6 mm (ajattelin että on vähän tiiviimmät).

Ensi kerralla toivottavasti jotain ompelukoneen sylkemää.

Kolme vuotta

Ja yhä vain ikävä.



Hyvää syntymäpäivää pienelle rakkaalleni!