Eilen kävin poimimassa sangollisen Suppilovahveroita (ei kuvaa kun paistoin ne jo pakkaseen), ja sain samalla kaksi sangollista kuivattuna (kiitos äiti ja Kati).
Sain äitiltäni mukaan myös jotain mitä olen halunnut jo pidemmän aikaa.
Arvaako joku mikä tämä on?
Korttipakka?
Puikkomittako mahdollisesti?
Ei vaan:
Eli lautanauhalaudat.
Eikä mitkä tahansa laudat, vaan oman isäni aikoinaan tekemät! Hän kuulemma teki näitä paljonkin. Nämä kyseiset laudat sai aikanaan äitini ystävä joka nyt muuttaessaan lahjoitti ne takaisin äitilleni ja hän minulle.
Nyt pitäis sit opetella käyttämään.
8 kommenttia:
Lautanauhojen tekoon jää kokukkuun. Se on hauskaa puuhaa ja muistelen, että vastikää on tehty kirjakin aiheesta. Mukavaa syksyn jatkoa!
Minä yritin kerran ostaa Toikalta laudat, mutta niitä ei silloin saanut, sen jälkeen ei ole tullut hankittua, olen vierestä seurannut kun lautanauhaa tehdään, siitä tulee kaunista ja yllättävän monipuolisia kuvioita saa aikaiseksi.
Voih, muistan yläasteen käsityötunnit :) Jossain vaiheessa silloin tehtiin nauhaan noitten lautojen kansa ja mun muistikuva siitä hommasta on että oli kivaa...
-Virpi-: Joo, muistan nähneeni kyseisen kirjan jossain kirjakerhossa myös. Pohdin hankkimista silloin mutta ei ollut vielä lautoja. Nyt vois hankkia.
Katjuksa: Ne nauhat on kyllä hienoja! Arvatkaas vaan mitä sukulaiset saa joululahjoiksi :D
miutsi: En malta odottaa että pääsis hommiin! :)
Vau, tää on ihan uus juttu mulle! Kuuluuko lautanauhaopetus sun kurssitarjontaan..?
No pakkohan se on! :D
Eli nyt tarttis itte opetella ensin.
Ompas ihanat! Aika aarre :)
Mullon sellaset tylsät pahvisen tapaiset, mutta kyllä niilläkin nauhaa tulee. Tai tulis, jos joskus ehtisi siihenkin hommaan ruveta ;) tuossa odottaa myös kirppikseltä ostettu pirta korkkaamistaan ;D
Tuossa ne vieläkin odottaa. Ei muka meinaa ehtiä :D
Lähetä kommentti