Kaksi vuotta sitten ennustin hyvin mitä teen äitienpäivisin, orvokit kävin sunnuntaina istuttamassa lapseni haudalle. Kolmas äitienpäivä tätä uutta elämää, ja taas erilainen.
Nykyisin tulee käytyä haudalla harvemmin, vuosi sitten kun kävin suurinpiirtein kerran viikossa. Ja sitten podetaankin äitien normaaleinta tunnetilaa: Syyllisyyttä.
Ikävä on edelleen, ja tietyt päivät nostavat surun pintaan..
Sieltä arjen alta..
2 kommenttia:
Tiedän tuon syyllisyyden tunteen, sitä voi itselleen kehitellä aiheesta kuin aiheesta, huoh. Äitienpäivä oli tänä vuonna aika koettelemus :,( Voimia sinne!
<3
Lähetä kommentti