Päiväkirjamerkintä

Mitä minä tänään tein:
- Kävin postissa
- äänestin ennakkoon
- testasin pikapikaa uimapukua vaatteiden päälle, reilun kaksi vuotiaan kanssa kaupassa täytyy olla nopea ja luova

Kiitos ja hei.

Mitä minusta on tullut?

Minä tiedän kyllä, miten lapseni kuolema on elämäämme vaikuttanut. Miten elämä muuttuu kun terve ja täysiaikainen lapsi kuolee kohtuun.. Elämme nykyisin aikaa jälkeen Pojan syntymän, kun ennen elimme aikaa ennen Pojan syntymää. Mutta aloin pohtimaan tänään, miten kohtukuolema on muuttanut minua ihmisenä?

Minusta on tullut aavistuksen verran itsekkäämpi toisten ihmisten kommenttien ja typeryyksien kanssa. Minun ei tarvitse kuunnella sammakoita, minä voin sanoa että mieti mitä sanot, minä voin oikaista jos joku lausuu ajatuksiaan ajattelematta oikeastaan mitä sanovat.. Minä voin ja minä teen niin.

Minä lakkasin olemasta sinisilmäinen.
En täysin sinisilmäinen elämän suhteen ollut toki ennen Pojan kuolemaakaan, läheisiäni ja ystäviäni oli kuollut jo kevättä ennenkin. Keskenmeno ennen esikoista taas jo varusti siihen, että kaikki raskaudet eivät pääty onnellisesti. Mutta koskaan, koskaan en voinut kuvitella, että lapsi kuolee kohtuun täysin ilman syytä. Tiesin mikä on kätkytkuolema, mutta kuvittelin että kohdun sisällä lapsi on turvassa, en osannut kuvitellakaan että on olemassa sellainenkin asia kuin kohdunsisäinen kätkytkuolema.
Nyt minä tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa.. Kohtukuolema voi tapahtua kahdesti samalle äidille, itseasiassa kohtukuolema lisää kohtukuoleman riskiä.

Tiedättekö, on olemassa sananlasku/mietelmä jota toiset ihmiset (joskus jopa lääkärit) viljelevät: "salama ei lyö koskaan kahdesti samaan puuhun". Arvatkaa miksi ei? Koska kun se lyö ensimmäisen kerran, se puu kuolee, eikä kyseistä puuta enää ole samassa muodossa kuin mitä se oli ennen salaman iskua. Joten jos joku sanoo tämän sananlaskun joskus meille, voin sanoa, että ei, Poika ei kuole enää uudelleen, hän on jo kuollut.

Minä en stressaa enää töissä, mikään mitä täällä voi tapahtua, ei voi olla niin kamalaa kuin mitä minulle on tapahtunut. Kärpäsen kakkaa ovat työongelmat minulle nykyisin. Lapsen kuolema laittaa ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin.

Minä olen torikammoinen, pelkään raskaana olevia naisia, väistyn lastenrattaiden tieltä. En mene hymyssä suin kyläilemään lapsiperheisiin jossa on Pojan jälkeen syntyneitä (eläviä) lapsia. En enää tule iloiseksi kuullessani pienen lapsen jokeltavan, se saa vain kurkkuni kuristamaan, kiven mahan pohjalle ja vanteen sydämeni ympärille. Minusta on tullut katkera ja kateellinen.

Minä en enää arvuuttele mitä mieheni ajattelee, jos hän ei kerro, kysyn. Olen ymmärtäväisempi hänen kiukunpuuskiaan suhteen - myös isä on ihan yhtä syvällä surun suossa kuin äitikin, vaikka se tuleekin eri tavoin esiin.

Kyllä minä vielä postiinkin ennätän

Sain vihdoin palkinnot pakettiin!
Jei!
Hyvä minä!


En tässä paljasta mitä nuo sisältävät, mutta kuten kuvasta näkyy, mahtuvat kirjeenä ja molemmissa on jotain tässä blogissa joskus esiintynyttä. Lisäksi pääpalkinnossa on jotain ostoskieltoon (a.k.a. säästäväisyyteen) liittyvää. Ja kuten arvata saattaa, gallupeilla ei ollut juuri mitään tekemistä näiden kanssa, niitä oli vain hauska keksiä.

Jotain muuta hauskaa:


Ikivanhat munakupit, kuuluivat aikanaan isoäidilleni ja nyt minulle!
Niin ihanat, sellaista kovamuovia mitä lie. Ei noissa ollut mitään merkintää mistä ja kenen valmistama, käyttöön tulevat. Ilmeisesti pitää nyt aamiaiseksi ryhtyä aina keittämään löysiä munia että voi käyttää munakuppeja.

Käytännön käytännönliikuntaa

Eilen kun nostimme rautaa salilla, ehdimme ystäväni kanssa keskustelemaan arkiliikunnasta - ja samalla marmattamaan työstä, koneen näpyttely ei juuri lihaksia vaivaa. Aloin tänään miettimään että mitä pieniä juttuja sitä voi oikein tehdä työn lomassa.
1) Näin sähköpöydän ääressä tietenkin nostan pöydän seisomakorkeuteen (nostin heti aamulla, hyvä minä!). Sitä useinkin jättää säädöt käyttämättä ja on vain.
2) Tulostin mahdollisimman kauas työpisteestä. Tällä hetkellä tämä on meillä minuun nähden niin hyvin kuin on mahdollista, tulostimeen on reilu 10 metriä.
3) Aina kansiota tarvitessasi tai takaisin laittaessasi nouse ylös tuolistasi, äläkä vain kurkottele.
4) Jos on vaihtoehtona portaat/hissi, valitse portaat. Meillä ei toimi, kun on ollaan maan tasalla.
5) Käy vessassa mahdollisimman usein, älä hae kahvia samalla kerralla vaan tee sitä varten uusi reissu. Tässä saisi kyllä askeleita, työt eivät välttämättä edisty kuitenkaan ja pomo alkaa katsomaan kieroon.
6) Puhuessasi puhelimeen, käveleskele pitkin toimistoa jos mahdollista.
7) Istuessasi tee lantionpohjanlihasharjoituksia, nostele jalkoja ilmaan, jännitä vuoroin korsettilihakset ja pakarat, ole levoton!
8) Pidä taukojumppa (toisissa yrityksissä tulee oikein fysioterapeutti pitämään taukojumppaa, fiksua!).

Tietenkin työmatkojenperinteiset, että pitäisi tulla pyörällä tai kävellen töihin, jäädä pysäkkiä tai paria ennen pois jne. Tämä ei vain aina toimi, liikenneyhteydet eivät ole toimivia, toiset tarvitsevat autoa liiketapaamisten vuoksi (tällöin kannattaa sitten varmaan parkkeerata mahdollisimman kauas että saa vähän käveltyä). Nyt töihin tultuani äitiysloman jälkeen olen yrittänytkin tulla pyörällä, aina tilanteen, säätilan ja oman laiskuuden salliessa.

Sitä kun aina muistaisi kaikki ajattelemansa..
Eikä vaivihkaa passivoituisi.

***

Informaatiopläjäys:
Arvontapalkinnot alkaavat olemaan valmiit, nyt vielä pitäisi pakata ja postittaa.
Olkaa kärsivällisiä, en ole unohtanut.. Olen vain saamaton..

Hop ja hei, minä täällä

Nyt on arvonnassa voittaneiden osoitteet, voittoja postittelen mahdollisesti jo tällä viikolla. Riippuen ihan virkeystasostani. Toivokaamme parasta.

Viikon ideaksi kuva pääkaupunkiseudulta:


Pitäisikö seuraavaksi projektiksi ottaa puikoille body?

Vadelmaa puikoilta

Meillä ei vieläkään ole kukaan ostanut paristoja. Joten lisää huonoja kuvia kännykällä otettuna.


Esikoinen kun kasvoi edellisistä jo ulos, niin uusilla oli kiire. Onneksi löytyi paksumpaa lankaa varastosta, ei tälläisiä pikkulasten (vaikkakin suurijalkaisten pikkulasten) sukkia nyt kauaa tarvitse tehdä, ei ainakaan niin pitkään ja hartaasti kuin edellisiä.



Lankana 7-veljestä
Pyöröpuikot 3/80cm, jälleen samaan aikaan tehtyjä
Ohje oman pään mukaan 3o1n, kantapää perinteinen ja vahvistettu.

On siinä kaksi raitaa varressa vaikka ei niin erotukaan.

Fastlane

Kiireessä pikaisesti vain huutelen arvonnan voittajan perään, Äiti-Puffa o-hoi! Yhteystietosi puuttuvat vielä, eli marplenposti (ät) gmail piste com. Voittojakin olen jo ehtinyt vähän miettimään ja pohtimaan.

Nyt pitää mennä hiihtelemään ja hosumaan.