Mitä Turusta löytyy?

Järjen jättiläisiä ja hätiköinnin ammattilaisia.

Voi pyhä sota sentään.

Perustelevat hygieniariskillä, kosketustartunta on muka suurempi kestovaipoilla kuin kertakäyttöisillä. Voi voi. Kun kukaan ei malta ottaa ensin selvää asiasta hosumatta.. Tutkimuksen mukaan sillä ei ole eroa millaisia vaippoja käyttää.

Analysis of the results of comparisons between cloth and paper diapers showed no significant difference in the frequency (F = .380, P < .535) or the intensity of fecal contamination in child day care centers

Olen pahoillani Turkulaiset.

Nyt jos koskaan kannattaa kunnallisvaaleissa äänestää fiksumpia ihmisiä päättämään.


(Kiitos ja anteeksi kaikki kirjoitusvirheet mitä mahdollisesti kaksi lasillista punaviiniä on saattanut joukkoon soluttaa)

Arvonta

Innostuttiin sitten suorittamaan virallinen arvonta.

Virallinen arvontakulho ja kaikki loppuun asti kuivilla pysyneet osallistujat:


Virallinen arpoja pisti arpoihin vauhtia:


Virallinen voittaja ilmeisesti Äiti-Puffa!


Tarkemman tutkimisen jälkeen totesin virallisen valvojan nostaneen kaksi arpaa:


Meillä on siis viralliset tulokset - päävoiton voittaja Äiti-Puffa ja lohdutuspalkinnon saaja Miiruska:



Meikäläisen huonolaatuisia kuvia ottavasta kamerasta loppuivat paristot, onneksi puhelimessa oli virtaa. Eipä nää kuvat nyt huonoja ees ole..

Äiti-Puffa ja Miiruska voisivat ilmoittautua minulle sähköpostiini: marplenposti (ät) gmail piste com, yhteystietoja ja muuta..


Niin ja kiitoksia valtavasti kaikille mukana olleille!

Iloisia asioita etsimässä

Tässä kun on joutunut olemaan taas elämän nyrkkeilysäkkinä, niin olen pohdiskellut sitä, että missä vaiheessa viimeksi meille tapahtui joku henkilökohtaisesti hieno juttu? Siis ei normaalia arkea (joka sekin voi olla onnellista) vaan ihan selkeästi tavallisuudesta onnellisempi asia, nollalinjasta kohottava seikka. Näitä surullisia uutisia tulee nykyisin jatkuvasti, tämän vuoden tulen muistamaan mustana ja surkeana. Mutta onko tämä koko vuosi ollut tätä yhtä ja samaa? Tavallista ja sitten aallon pohjia, normaalia ja sitten suonsilmäkkeitä..

Nopeasti kun ajattelen, niin tulee ensimmäisenä mieleen se, kun tulin raskaaksi, eli sekin oli viime vuoden puolella. Minusta oli ihanaa nähdä ne kaksi viivaa tikussa, vaikka pelko olikin mukana alkuraskauden ultraan asti - meillä kun on kokemusta myös keskenmenosta. Siinä seuraava iloinen hetki, nähdä pienen sydämen sykkivän. Nämä ilon hetket kuitenkin kaikki osuvat viime vuoteen, tammikuussa 2008 olin ehkä jo kärsimätön-synnytystäodotteleva-isomahainen-äiti loppuraskaudenvaivoineen. Seuraava ilon hetken oli tarkoitus olla Pojan syntymä, niin kaunis kun se hetki olikin, silti niin syövyttävän surullinen yö.

Pojan kuoleman ja syntymän jälkeen.. Ensin elämä meni siinä sumussa, ei sitä onnellisia hetkiä olisi huomannut vaikka olisi niihin törmännyt. Shokissa ja surussa meni kevät, ei edes huomannut tavallista arkea, ne päivät vain kahlasi eteenpäin askel kerrallaan.

Kesällä ehkä alkoi jo huomaamaan hetkiä kun ei kaikki ollut mustaa. Mutta vaikka oli jo vastaanottavainen myös valon pilkahduksille, en sellaisia muista. Tavallista arkea, tavallisine hauskoine hetkineen, onnea arjesta. Ei kuitenkaan mitään meille henkilökohtaisesti iloista juttua mikä olisi tapahtunut.. Sairastumisuutisia, ystäville syntyviä lapsia - jotka varmasti heille ovat onnen hetkiä, meille vain muistutuksia surusta.

Muistan minä kuitenkin kaksi positiivisesti yllättänyttä juttua: Omenapuumme erittäin runsas (ja hyvän makuinen) sato, ja tyrnipensaamme elämänsä kolme ensimmäistä marjaa. Nuo olivat odottamattomia, ihan hauskoja juttuja joista iloitsin.

Siinä se.
Tänä vuonna onnen sarakkeen puolella on omena- ja tyrnisato, ja surun puoli on täynnä.

Liian täynnä..

Juuri kun luulet

Suruliputus hänen muistolleen, kuva löytyi tuolta.

Vanhassa sananlaskussa

Tässä tarvitsisi kypärän..
Elämä potkii päähän, yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitä kun toisesta päästä helpottaa, niin tulee toinen. Olo on kuin harakalla tervassa, pyrstön irrotessa nokka tarttuu.. Paitsi että tässä souvissa ei kasva pyrstön pituus vaan ahdistus.

Niin se arvonta.. Kyllä minä olen sitä ajatellut ja tällä viikolla toteutan. Pitää nyt vain koota itsensä.

Kyllä tämä tästä.


***
- edit, klo 14:36 -
Helpotuksen Huokaus!
Tällä kerralla vain säikähdys, vain väärä hälyytys..
Ja harakkakin pääsi tervatusta sillasta lentämään matkoihinsa.

Missäs kissa jos ei kaivossa?

Voi hyvä typerys minua. Valitan, että kun on vaan ohuita sukkalankoja kaapissa ja ei voinut lisää ostaa. Ja samaan aikaan mulla on ainakin NELJÄ kerää 7-veljestä kaapissa, kaksi iskemäntöntä ja kaksi josta vain vähän käytetty. Jep. Kyllä tuli hyödyksi ostokielto, lankoja on niin paljon ettei ees muista mitä sieltä löytyy. Varmaan olis paras olla loppuvuosi lakossa..

No ei se mitään, nyt on tulossa esikoiselle ihanat vaaleenpunaset saapassukat, ja edistyminen on hirmuisen nopeaa!

Miiruskakin ehti tuossa galluppiin vastaamaan, en tuota yhteenvetoa enää muuta, kunhan vain lisään että:
Prunni = kaivo, joten Miiruska tiesi ihan oikein!

Arvontaa nyt voinkin sitten järjestellä jo tänään, tai sitten ensi viikolla..
En lupaa tarkkoja aikoja, lupaan vain, että nyt menen juomaan kupillisen (tai kaksi) kahvia.

Kuulemiin.

Ja sukat on sillä makkaralla

Vihdoin jotain oikeasti Sukkasadon saldoonlaskettavaa valmista:


Sniikkerit itselle.
8-aloitus kärjestä, jonka kanssa tappelin ja tappelin ja lopuksi totesin että olisin voinut aloittaa usemmallakin kierrolla näin ohuella langalla.
Lankana Austerman Step, edelleen poikkesivat värit toisistaan (kahdelta kerältä tein), mutta nyt ei tullut onneksi solmuja vastaan.
Puikot 2,5/100 - minä en tee enää muuta kuin pyöröpuikoilla sukkia ja lapasia *rakastan*.
Malli tehden mitä mieleen juolahti kutimen edetessä. Vähän hassun näköiset nuo pikkupalmikot. Kantapäästä tykkään, takana on 1o1n- joustinta.



Näitten väkertäminen kyllä kesti ihan liian kauan. Seuraavaksi paksummat puikot, paksumpi lanka, ja sukkien käyttäjäksi joku pienempi kinttuinen.. Niinkuin vaikka tuo esikoinen, joka ehti jo kasvaa ulos niistä harjoitussukista.