Kun esikoinen oli reilun vuoden tai kaksi, piti kutomani hänelle villahousut Sandnes Smartista.
Ihan mukavasti pääsi alkuun, kokokin oli vähän reilu ettei tarvinnut heti valmistuakaan.Ja sitten se unohtui kaapinperukoille.
Lapsi kasvoi, syntyi muita lapsia.
Käsityöntekele pysyi unohdettuna.
Muutettiin.
Ja vihdoin kaivettiin keskeneräiset villahousut esiin.
Koska olin katkaissut langat aina välillä, ei purkaminen oikein innostanut, joten tein vain resorin toiseenkin päähän ja päättelin langanpäät.
Ja nyt on esikoisella, ei villahousuja, mutta villakauluri.
Lämmittää ja vieläpä samaa ihmistä jolle tämä oli tarkoitettu.
Aloitettu tuolta vihreästä resorista, jossa myös reikäkerros villahousujen nyörille. Näin kun jälkikäteen katsoo, niin selkeästi astetta pienemmillä puikoilla on aloitettu mitä tultiin maaliin. Mutta eipä varmaan käyttöä haittaa.
Raidat satunnaislukugeneraattorilla.
Eli keksin omasta päästäni sitä mukaa mitä kudoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti