Vatsassa on eräästä kirjastakin löytyvä lohikäärme, mutta tällä hetkellä muodoton. Jokainen musta viiva repesi leveäksi esikoista odotellessa (ja vatsannahkan paukkuessa), eikä muidenkaan lasten raskausaika kuvaa ole kutistaneet.
En ole varma haluanko korjata tätä koskaan vai jättäisinkö muistoksi juuri näin.
2 kommenttia:
Mä oon päättäny, et mahassa olevaa kuvaa ei korjata, vaan se saa muistuttaa rakkaasta pojasta. Kuva sekä poika on osa mua.
Voipi olla että päädyn samaan..
Lähetä kommentti