maanantai 7. marraskuuta 2011

Ei ole kiire minulla

Toinenkin vapaavirkattu rätti valmistui viikonloppuna, tää ei jää jouluun asti vaikka lahjaksi menee. Kuvassa oikealla viimekuussa automatkalla virkattuja ikuisuuspeiton palasia.



En oo täysin tyytyväinen tuohon rättiin, se kukka siinä keskellä on jotenkin ahdas, mutta kai sillä pöytiä pyyhkii.

Ikuisuuspeittoa tässä pohdin päivänä eräänä, kun olen ajatellut joskus hamassa tulevaisuudessa virkata ne palat yhteen ruskealla 7-veikalla jota löytyisi osasta palasiakin. Mutta kun tätä tehdään vain silloin tällöin (ei ole kiirettä, välipaloja nämä), ja aina langanlopuista (kaikki tosin 7-veljestä) niin siinä vaiheessa kun peitto olis valmis, niin käyttämääni ruskeaa ei varmasti ole enää kaupassa. En kyllä tiedä onko enää ollenkaan? Lankafirma kun niin innokkaasti uusii lankakarttojaan että hyvä kun musta, valkoinen ja harmaa pysyy samoina.. Joten pitäiskö hamstrata, vai palojen ollessa valmiina valita ihan uus väri jota ei paloista löydy, vai kenties tehdä valkoisella? Sitä löytyy paloistakin (muistakin kuin näistä) kun sitä on ollut jämäkeriä..

Sitten yksi pitkään odotellut projekti:



Ja sen valmistumista odotettiin sitten loppujen lopuksi kolme ja puoli vuotta..
Huppista.

Tän piti alunperin mennä lahjaksi, mutta ehkä katson sitä vähän kriittisemmällä silmällä kun luulenpa etten kehtaa, jos pitäis itte (en nimittäin varmasti pura enää yhtään tikkiä). Kolme vuotta sitten oli varmaankin kyyneleiden sumentamat silmät, en tiedä, en muista. Meni sumussa se kevät.

Ei kommentteja: