Rankkaa

Kaikin puolin..

Mutta olen selvinnyt.

Joulusta.

Sukulaisia, myös niitä pienten lapsien vanhempia ja raskaana olevia, on tavattu ja silti olen järjissäni. Koville otti, monessa kohdassa tuli mieleen että Poikakin kävelisi jo tukia pitkin ja olisi mukana muiden leikeissä - tai ainakin tahtoisi olla..

Aattona kävimme viemässä Pojan haudalle lahjan ja kynttilät. Sydäntä lämmitti kun siellä oli jo sukulaisten viemiä kynttilöitä palamassa. Hautausmaa oli taas täynnä kynttilöitä, joulu kun on yksi niistä suurista juhlapäivistä jolloin ihmiset muistavat vainajansa. Yleensä meillä on esikoisen kanssa niin rauhallista haudalla käynnissä - nyt oli lähestulkoon ruuhkaa. Ehdin jo ajatella, että ovatpa ihmiset tekopyhiä, vain juhlan vuoksi muistavat kuolleensa. Mutta sitten toiset ajatukset ehtivät mukaan ja muistin myös itseni olleeni samanlainen.

Muuten tänne ei kuulu mitenkään erikoista, meillä on kaikki flunssassa. Jee..
Välipäiviksi pitäisi jaksaa vielä töihin, joten viikonloppu aikaa parannella..


Syökää jouluruuat pois - ne menee huonoksi.