Mustaa

Vuosipäivä lähestyy.
Vielä kuukausi ja sitten olemme raahautuneet ensimmäisen mustansurkean vuoden loppuun..

Suru hälvenee vain suremalla.
Kauanko?
- Loppuelämäni

Kuoleman hyväksyminen ei merkitse kuolleen unohtamista.
Minä en hyväksy, en vielä, en täysin terveen lapsen kuolemaa.
- Olen hyväksynyt sen, että tämä on kuitenkin totta.

Jokainen on surussaan yksin.
- Onneksi minulla on perheeni, ystäväni, vertaistukea.

Kohtukuolema.
- Kirosana, pelkään ettei meille enää koskaan synny elävää lasta. Miten lapsi voi kuolla maailman turvallisimpaan paikkaan, oman äidin kohtuun?

Tämä on erityinen suru surtavaksi.




M ustaa H uumoria