Alkoholin väärinkäyttöä, osa: Olut

Olutlimppu

Otetaan mainiota hapanjuurta (tällä kerralla pääosin vehnäjauhosta) noin kolmisen desiä.

Lisätään siihen olutta josta kukaan ei tykkää noin desi.

Laitetaan joukkoon noin 2 tl hienoa merisuolaa.

Vatkataan hieman.

Lisätään semmoinen desi ruisrouhetta ja pari ruisjauhoja, niin että on aika tykkyä velliä - vatkaamalla pystyy vielä sekoittamaan. Kaadetaan taikinaan vielä ruokalusikallisen verran tummaa siirappia.

Pistä vispilä pois, ota vehnäjauhopussi esiin.

Lisää vehnäjauhoja, taputtele se varovasti taikinaan, kunnes taikina on riittävän kiinteää vaivaamiseen. Vaivaa. Vaivaa vaivaa vaivaa. Niin että muodostuu kunnon sitko. Taikinapallo on kiinteä, vain hieman tarraava.

Voitele puhdas kulho öljyllä, nosta taikinapallo kulhoon, peitä ja vie lämpimään paikkaan nousemaan 4 - 6 tunniksi (meillä sauna).

Kun noin kaksinkertainen, siirrä noussut pallo pellille jos kiinteä, jos levahtanut niin muotoile palloksi ja siirrä pellille. Peitä ja laita lämpimään paikkaan nousemaan vielä tunniksi.

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen.

Voitele limpun pinnalle seos, jossa noin desi sitä samaa karseaa olutta, noin desi ruisjauhoja ja ruokalusikka tai pari fariinisokeria - paljonko pussinpohjallisessa nyt sattuu olemaan. Ripottele pinnalle vielä kaurahiutaleita.

Paista uunissa noin tunti.

Tuollainen pallero siitä tuli.

Ja tuolta näytti sisältä.

Ja oli niin hyvää, että olen oikeasti nyt pahoillani, etten ottanut tarkkoja mittoja. Leivoin vain summissa - niinkuin yleensä.

Hy-vää.

Nyt on niin onnistunut hapanjuuri, että sillä sujuu vehnäleivät, patongit, sämpylät, ruislimput. Pitäisi testata, että onnistuuko pulla.

Rakkaus vuosien takaa

Tiedättekö, joskus kun joku ihana palaa elämääsi aivan yllättäen.

Ja se on yhä samanlainen kuin ennenkin, vain enemmän. Koska itsekin ymmärrät jo enemmän.

Ja koska nyt aikuisena osaa arvostaa eri asioita kuin mitä arvosti lapsena.

Ja koska on kokenut välillä jotain huonompaakin, tottunut johonkin ei niin täydelliseen. 

Ompelukone.

Äitini lahjoitti vanhan ompelukoneensa minulle.
Siinä on kaksi kiristimen paikkaa, kaksoisneulalla ompelua varten!

Ja tuo kiristimen muotoilu, hivelee silmiä. On helppo kääntää.

Myös langanohjaimia on ennen neulaa kahdessa kohtaa kaksi.

Ja lanka ei pomppaa tuosta alemmasta langanohjaimesta pois!

Ja mulla on paininjalkoja nyt vetoketjulle, napinlävelle ja nahalle tavallisen lisäksi.

Tämä ihanuus on Eva Model 866, astra-matic super.

Tämä on niin hieno.
Säätimet on yksinkertaiset, isot, toimivat ja koko kone on rautaa.

Ja se on niin hiljainen.

Sielu lepää.

Ylhäältä on kadonnut ainoastaan toinen lankarullanpidintikku (mikä lieneekään oikealta nimeltään), joten siihen pitää keksiä joku korvaava ennenkuin pääsen testaamaan kaksoisneulaa.

Ja mikä parasta, sain kopiot käyttöohjeen tärkeimmistä sivuista eräältä ystävältä (sillä ystävä hän nyt on vaikka en aiemmin tuntenutkaan, niin suuri oli tämä palvelus!).

Olen tästä niin onnellinen, että saumurin kanssa käydyt langoittamisverenpainenostatussodat (kesken) ei juuri edes haittaa. Kun vain keksisi mitä haluaisi ommella.


Rakastan, edelleen.

EDIT-täti täällä hei!
Kommentit eivät näy heti - kulkevat tarkastuksen kautta että huomaan kaikki. Joten älkäähän hätäilkö, kaikki huomaan. Jossain vaiheessa.

EDIT-täti täällä taas!
Blogi kun on hyvin harvoin käytössä, tulee luettua kommenttejakin harvakseltaan, mutta aina jossain vaiheessa kuitenkin lähetän ohjeet! Ja muistakaa laittaa sähköposti, ilman sitä en pysty teille välittämään ohjeita.

EDIT-täti uudelleen muistuttelee:

Muistakaa aina laittaa sähköposti minne ohjeet haluatte! Käyn täällä harvoin, mutta aina kun käyn lähettelen ohjeita jos pyytäjiä on tullut. Mutta on mahdotonta lähettää mitään jos ei ole osoitetta minne lähettää.

Sarkajaossa, Sarkamessuilla

Tulipa piipahdettua Sarkamessuilla.

Oli tuttuja ja oli tuttuja tuoksuja (sanoo maatalon tytär), ja paljon asiaa.

Messuseuralaisen mielestä kaikkein hauskinta oli kuitenkin lehmät.

MTK:n osastolla oli testi jossa sai tutkia mitkä tuotteet on kotimaisia ja mitkä ei. Meille tuttua asiaa, koska joka kauppareissulla etsin tuotteesta
- joutsenlippumerkin
- sirkkalehtilippumerkin tai
- avainlippumerkin
Yllättävän moni edelleen luulee tuotteen maineen (tai menneisyyden) perusteella syövänsä kotimaista vaikka ei sitä ole tai ei ole sitä ollut vuosiin.

Tutkikaa mitä ostatte!
Näin voitte tukea kotimaista tuotantoa muutenkin kuin vain sanoin ja mielikuvin. Eli ihan käytännön teoin, eikä vaadi kuluttajalta paljoa. Kunhan vain katsoo mitä sinne ostoskoriin taikka -kärryyn laittaa.

Mielenkiintoisimmat keskustelut kävin Sedu Aikuiskoulutuksen osastolla, bioenergiasta ja lähiruuasta. Esimerkiksi näillä lakeuksilla on tuottajat paljon lähempänä kuluttajaa kuin Etelä-Suomessa, mutta tuotteet kauempana. Ei ole tuoretoreja, ei paljon luomupiirejä, tähän haluaisin parannuksen. Facebookin puolella olen ylläpitäjänä Lähiruokaa Lapualta -ryhmässä (kaikki Lapualaiset ja lähikunnistakin tervetulleita sinne!), jonne olen yrittänyt koota tuottajia joilta kuluttajat saavat käydä suoraan ostamassa lihaa, munia, hunajaa, kasviksia jne. Yksi pieni tapa yhdistää tuottajat ja kuluttajat.

Keskusteltiin paljon myös maatilakohtaisista biokaasulaitoksista, ja kuinka upeaa olisi jos maatilat voisivat olla energiassa omavaraisia - biokaasulaitoksen lisäksi olisi aurinkokeräimiä ja vaikkapa vesikiertoinen takka.

Minä ja muut lehmät, sekä iloinen messuseura kantorepussa (suosittelen jokaiselle lapsiperheelle ja lisäksi myös kantoliinaa - meillä on ollut trikoinen vauva-ajaksi)

Koska kierrättäminen on hauskaa

 Tyhjäsin tässä kaappeja.

Ja mun kaapin tyhjäys on periaatteessa sitä, että siirrän käyttövaateosastolta materiaaliosastolle (meni pikku pussillinen kierrätykseenkin), niin pitihän sitä päästä uutta materiaalia työstämään.

Muistatteko kun oli muotia 90-luvun lopulla ne liian lyhyet paidat? Niin että napa näkyi paidassa kuin paidassa..
Jostain syystä olen sellaisia toppeja marinoinut kaapissa, ihan kuin niistä oppisin joskus pitämään - en tykännyt silloin, en tule tykkäämään ikinä.

Kolmesta lyhyestä topista saa kuitenkin mainion kesämekon.

Halterneck toppia hieman kavennettu ja niskan takaa lyhennetty.

Sitten oranssi narutoppi oli seuraavaksi levein ja punainen hihaton t-paita levein, siihen jätin helman sikseen.

Olen vanhoista paidoista testaillut myös alushousuja itselle, vanhoista (kaksi eri) otettu kaavat ja testiin.

Saattaa olla vähän turhan paksua tämä trikoo, pitäisi olla semmoiset himpulapöksyt ja pitsireunus..

Ympäri käydään ja uudelleen tehdään

Tyttärelle on tuloillaan uusi mekko omien mittojen mukaan.

Eli kaavat on työnalla.

Ja kaavan yläosaa piti testata että onko hyvä.

Hyvä kun testattiin, aavistuksen verran kavennettiin (tässä paidassa otin vähän vain sivuilta, kaavassa otan keskeltä) ja samalla kaulus tulee vähän pienemmäksi.

Tämä paita on tehty kahdesta vanhasta teepaidasta, hihojen kanttaus myös.

Laittaa kuulemma kouluun.

Että ei niin huono lainkaan

Vaalitaan

Uudelleen kun on niin sopiva malli.

Väri eri, joustofrotee edelleen.

Kuvista näkee että olen megapäärynä, mutta toisin kuin naistenlehdet käskee, en yritä ikinä kätkeä sitä. Korostan suorastaan.

Hieman leveämpää resorikanttia käytin kaulukseen ja helman sisällä kierrätetty kuminauha joka oli leveä, leikkasin soiroiksi ja ompelin pitkäksi pötköksi (ei löytynyt muuta).

Suattaapi olla aavistuksen pidempi kuin se aiemmin tehty ruskea, mutta samoilla kaavoilla. Hihoihin ei jäänyt riittävästi kangasta, joten piti vähän tehdä napakammat - edelliset kun olivat hieman pussittavahkot.

Ja tämä onkin sitten virallinen kansanedustajaehdokas asu, eikös tällä pääse Vaasan vaalipiiristä Vihreiden ehdokas eduskuntaan niin että sutkahtaa?

Jei!

Ensi kerralla puhdasta ja pelkkää kierrätystä.

Hyvää(? t)yötä

Ostin ennen joulua muutaman metrin punaista flanellia (kun halvalla sai, Sis.Sulo Vilén), ajatuksena oli tehdä tonttulakkeja tai muita jouluisia juttuja lahjaksi.

Jotenkin se aika sitten humahti jonnekin, mutta heti vuodenvaihteen jälkeen totesin pyjamanhousutilanteeni kestämättömäksi (mun yöhousut kuluu jostain syystä polvista, vaikka nukun yleensä kyljelläni, ehkä potkin unissani?), joten siitä se ajatus sitten lähti.

Otin esiin omien mittojen mukaan tehdyn legginssikaavan, kiinnitin kankaalle, merkitsin leveämmät pultut ja leikkasin runsaampien saumanvarojen kanssa (paitsi nilkasta hieman lyhensin).

Surautin pultut, neulasin kiinni toisiinsa ja testasin.

Ja sitten päästään siihen ohohupsiskohtaan (näitä tulee allekirjoittaneella säännöllisesti, eikö vain?), koska legginssit tehdään joustavasta kankaasta ja flanelli sitä ei ole, oli takapuolenkohta vähän turhan piukee nukkumiseen.

Joten lisää flanellia kehiin ja takapuoleen kiila, tihrustakaa tuosta yläkuvasta, vähän kuten siis toisissa sukkahousuissa on.
Ja sitten sopi.

Vyötärölle kuminauha huolittelut tarvittaviin kohtiin, ja näin on uudet pyjamanhousut valmiit unia varten.

Ei oo niin nuukaa kun näillä ei tarvitse mennä ihmisten ilmoille, mikäänhän ei kuitenkaan siis näin estä julkisesti esittelemästä. Kyllä näillä nukkua kelpaa.